Paleltuma on kudosvaurio, joka johtuu kudoksen altistumisesta kylmälle. Paleltumavamma voi johtua oleilusta kylmässä ilmassa tai kosketuksesta kylmään esineeseen. Yli -20° C pakkasessa riski paleltumiin kasvaa oleellisesti. Alle -15° C metalliesineen koskettaminen paljaalla iholla voi saada aikaan paleltuman jo muutamassa sekunnissa. Lasten iho paleltuu herkemmin kuin aikuisten. Yleisimpiä paleltumavammat ovat kehon ääreisosissa, kuten sormissa, varpaissa, poskilla, nenässä ja korvanlehdissä.
Paleltuma syntyy, kun kudoksen lämpötila laskee kylmässä ilmassa. Pienten pintaverisuonten verisuonet supistuvat ja kudoksissa olevat nesteet alkavat jäätyä. Kosketuspaleltumassa verisuonet eivät yleensä ehdi supistua, koska paleltuma syntyy nopeasti.
Paleltuman synnylle altistavat kova pakkanen, tuulinen sää ja kosteat vaatteet. Paleltumariskiä voivat lisätä myös ääreisverenkiertoa heikentävät seikat, kuten tupakointi, valtimoita ahtauttavat sairaudet ja tietyt lääkkeet, kuten beetasalpaajat. Kerran paleltunut iho paleltuu myös helposti uudelleen.
Paleltuman uhatessa iho aluksi punoittaa ja muuttuu sitten valkoiseksi. Iholla voi tuntua pistelyä tai polttelua. Iho voi myös olla tunnoton ja turvonneen tuntuinen. Syvemmissä paleltumissa iholle muodostuu rakkuloita, ihon väri muuttuu tummaksi ja iho tuntuu kovalta.
Paleltuman laajuus ja vakavuus on arvioitavissa vasta, kun kudos on sulanut. Paleltumavamman parannuttua kudoksiin voi jäädä jälkioireita pitkäksi aikaa. Jälkeenpäin voi esiintyä esimerkiksi arkuutta kylmälle, tuntohäiriöitä ja nivelkipuja.
Lieviä ja pieniä paleltumavammoja voidaan hoitaa kotona. Paleltuman saanut viedään sisätiloihin ja paleltunutta aluetta lämmitetään noin 40°C vedessä 20–30 minuuttia tai kunnes verenkierto palaa paleltuneelle alueelle. Palovammojen välttämiseksi paleltunutta aluetta ei saa lämmittää lämpöpatterin tai avotulen läheisyydessä. Paleltunutta aluetta ei saa hangata eikä puristaa, sillä vamma saattaa pahentua. Lämmin juoma on hyväksi, mutta verenkierron turvaamiseksi on vältettävä tupakointia ja alkoholin käyttöä. Jos paleltunut alue on raajassa, raaja laitetaan kohoasentoon. Kohoasento estää turvotuksen muodostumista. Kudoksen sulaminen voi aiheuttaa kovaakin kipua. Kipua voi hoitaa tulehduskipulääkkeellä, kuten ibuprofeenilla. Laajat ja syvät paleltumavammat vaativat aina sairaalahoitoa.
Paleltumavammojen ennaltaehkäisyyn ei suositella niin sanottujen pakkasvoiteiden käyttöä, sillä ne voivat jopa pahentaa ihon paleltumariskiä. Pakkasvoiteet eivät imeydy ihoon, vaan jättävät ihon pinnalle kalvon. Voidekalvon ja ihon väliin jäävä kosteus voi jäätyä ja tämän takia iho voi paleltua herkemmin. Paleltumavammoja voi parhaiten ennaltaehkäistä suojaamalla iho vaatetuksella pakkasessa ja viimassa. Pakkasessa väljä kerrospukeutuminen ja liikkeellä pysyminen pitävät kehon lämpimänä. Alin, ihoa vasten oleva vaatekerros tulisi olla materiaaliltaan hyvin kosteutta siirtävä niin, ettei kosteus jää iholle altistamaan paleltumiselle. Uloimman vaatekerroksen tulisi olla tuulta pitävä. Ohuet ihoalueet ja kehon ääreisosat paleltuvat herkimmin, joten pää, korvanlehdet, posket, nenä, kaula, ranteet, sormet ja varpaat suojataan erityisen huolellisesti. Riittävä nesteytys myös kylmällä säällä ennaltaehkäisee nestehukkaa ja siten paleltuman riskiä.
Laajat ja syvät (2.–4. asteen) paleltumavammat kuuluvat aina sairaalahoitoon. Hakeudu lääkärin vastaanotolle, jos paleltuneen ihon tunto ja normaali ihon väri eivät ole palautuneet tunnin kuluessa, paleltuneen alueen ihossa on tumma sävy, iho tuntuu kovalta, iholle nousee rakkuloita tai paleltunut alue on laaja.
Lähteet
Terveysportti 2023