Tulehduskipulääke lievittää tulehduksellisia oireita, kuten kipua, kuumetta ja kudosturvotusta. Apteekista ilman reseptiä saatavia suun kautta otettavia tulehduskipulääkkeitä ovat ibuprofeeni, ketoprofeeni, asetyylisalisyylihappo ja naprokseeni. Joissakin flunssan oireiden hoitoon käytettävissä tulehduskipulääkkeissä on mukana myös C-vitamiinia tai kofeiinia. Tulehduskipulääkkeitä on saatavilla tabletteina, kapseleina, suussa hajoavina rakeina, poretabletteina ja jauheena. Pienille lapsille sopivia lääkemuotoja ovat oraalisuspensio ja purukapselit. Tulehduskipulääkkeitä käytettäessä on huomioitava, ettei kahta eri tulehduskipulääkevalmistetta käytetä samanaikaisesti. Alle 12-vuotiaiden lasten ei pidä käyttää asetyylisalisyylihappoa sisältäviä valmisteita.
Tietyt tulehduskipulääkkeet, kuten meloksikaami ja etorikoksibi sekä ibuprofeenin ja naprokseenin vahvemmat vahvuudet ovat reseptilääkkeitä. Ihon kautta annosteltavat tulehduskipulääkkeet, kipugeelit, sisältävät diklofenaakkia, ibuprofeenia tai piroksikaamia. Kaikki tulehduskipulääkkeet on tarkoitettu vain tilapäiseen, muutamia päiviä kestävään käyttöön. Kivun pitkittyessä on hakeuduttava lääkärin arvioon. Lue lisää tulehduskipulääkkeistä >>
Tulehduskipulääkkeitä käytetään erilaisten kiputilojen ja tulehduksellisten sairauksien, kuten reumatautien aiheuttaman kivun hoidossa. Tavallisimpia tulehduskipulääkkeiden käyttöaiheita ovat lihas- ja nivelkivut, päänsärky, selkäkipu, kuukautiskivut, hammaskipu ja flunssan oireiden helpottaminen. Tulehduskipulääkkeet voivat myös vähentää runsasta kuukautisvuotoa.
Tulehduskipulääkkeistä asetyylisalisyylihappoa (”aspiriini”, ”disperiini”) käytetään pienillä annoksilla verisuonitukosten ehkäisyyn lääkärin suosituksesta. Asetyylisalisyylihapon haittavaikutukset kivunhoitoannoksilla ovat hyvin yleisiä, joten särkylääkkeeksi sitä ei enää suositella.
Tulehduskipulääkkeiden vaikutusmekanismina on estää elimistön prostaglandiinien tuotantoa. Prostaglandiinit voivat olla niin sanotusti hyviä tai huonoja. Huonoja prostaglandiineja muodostuu esimerkiksi vammojen ja tulehduksellisten tilojen yhteydessä. Nämä prostaglandiinit voimistavat elimistön tulehduksellisia reaktioita muun muassa herkistämällä hermoja kivulle, lisäämällä kudosturvotusta ja nostamalla elimistön lämpötilaa. Estämällä prostaglandiinien tuotantoa tulehduskipulääkkeet siis lievittävät kipua, turvotusta ja kuumetta. Tulehduskipulääkkeet eivät kuitenkaan paranna oireita aiheuttavaa tekijää.
Tulehduskipulääkkeet estävät myös hyvien prostaglandiinien tuotantoa ja tulehduskipulääkkeiden tyypillisimmät haittavaikutukset johtuvatkin juuri tästä. Hyvät prostaglandiinit suojaavat muun muassa ruuansulatuskananvan limakalvoa ja munuaisia.
Eri tulehduskipulääkkeitä annostellaan eri tavoin. Pitkävaikutteisissa valmisteissa annostelu on 1–2 kertaa vuorokaudessa ja lyhytvaikutteisissa yleensä 1–3 kertaa vuorokaudessa. Kivun hoidossa käytetään pienintä tehokasta annosta mahdollisimman lyhytaikaisesti haittavaikutusten välttämiseksi. Lääkettä ei saa ottaa enempää kuin ylin suositeltu vuorokausiannos. Suuremmilla annoksilla ja usean eri tulehduskipulääkkeen yhdistämisellä ei saada lisätehoa, vaan ainoastaan haittavaikutukset lisääntyvät.
Haittavaikutusten välttämiseksi tulehduskipulääkkeitä tulee käyttää mahdollisimman lyhytaikaisesti ja pienimmällä tehokkaalla annoksella. Itsehoidossa tulehduskipulääkkeitä saa käyttää vain satunnaisesti, enintään muutamien päivien ajan. Kivun pitkittyessä tai voimistuessa on hakeuduttava lääkärin vastaanotolle.
Tulehduskipulääkkeiden käytölle on paljon vasta-aiheita. Joidenkin sairauksien tai lääkitysten yhteydessä tulehduskipulääkkeiden käyttöä tulee välttää. Valtimotauti tai sen riskitekijät, sydämen vajaatoiminta, munuaisten vajaatoiminta ja astma ovat sairauksia, jolloin tulehduskipulääkkeitä on käytettävä varoen ja ainoastaan lääkärin ohjeiden mukaisesti. Myöskään verenohennuslääkkeitä, kortisonia tai tiettyjä masennuslääkkeitä käyttäville tulehduskipulääkkeitä ei suositella lisääntyneen verenvuotoriskin vuoksi. Tulehduskipulääkkeet voivat heikentää verenpainelääkkeiden ja nesteenpoistolääkkeiden tehoa.
Tulehduskipulääkkeitä ei saa käyttää, mikäli henkilöllä on tai on ollut ruuansulatuskanavan haavauma, kuten mahahaava tai henkilö on saanut tulehduskipulääkkeestä vakavan astmakohtauksen tai allergisen reaktion. Vaikea munuaisten, maksan tai sydämen vajaatoiminta ovat myös vasta-aiheita tulehduskipulääkkeiden käytölle.
Tulehduskipulääkkeillä on paljon haittavaikutuksia ja on muistettava, etteivät myöskään ilman reseptiä saatavat itsehoitolääkkeet ole vaarattomia. Merkittävimmät suun kautta otettavien tulehduskipulääkkeiden haittavaikutukset kohdistuvat ruuansulatuskanavaan, koska ne heikentävät ruuansulatuskanavan limakalvon puolustusmekanismeja. Ylävatsavaivat, kuten kipu, polttelu ja pahoinvointi ovat yleisiä haittavaikutuksia. Vakavammissa tapauksissa tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa ruuansulatuskanavan limakalvolle haavaumia ja verenvuotoa, joiden oireena on muun muassa anemiaa, verisiä oksennuksia tai mustia ulosteita. Munuaisten toimintaa heikentävän vaikutuksen seurauksena etenkin suuret tulehduskipulääkeannokset voivat aiheuttaa verenpaineen kohoamista ja pahentaa sydämen vajaatoiminnan oireita sydänpotilailla. Iäkkäillä haittavaikutusten riski korostuu. Pitkään jatkunut tulehduskipulääkkeiden käyttö voi aiheuttaa myös särkylääkepäänsärkyä. Astmapotilailla tulehduskipulääkkeet voivat pahentaa astman oireita tai aiheuttaa vakavan astmakohtauksen.
Paikallisesti iholle käytettävät tulehduskipulääkevoiteet ja -geelit eivät yleensä aiheuta vakavia haittavaikutuksia tilapäisesti ja ohjeen mukaan käytettyinä. Ne saattavat kuitenkin herkistää ihoa auringonvalolle.
Tulehduskipulääkkeillä ei yleensä ole vaikutusta ajokykyyn tai tarkkaavaisuutta vaativiin tehtäviin.
Tulehduskipulääkkeet eivät ole ensisijainen vaihtoehto raskauden aikana ja niiden käytöstä on keskusteltava lääkärin kanssa. Tulehduskipulääkkeet voivat myös haitata raskaaksi tulemista, joten raskautta yrittäessä tulee välttää niiden pitkäaikaista käyttöä. Tulehduskipulääkkeiden käyttö on vasta-aiheista raskauden viimeisellä kolmanneksella, sillä ne voivat haitata sikiön verenkiertoa ja munuaisten toimintaa sekä pitkittää synnytystä.
Lähteet
Duodecim lääketietokanta
Terveysportti: Raskaus ja imetys -tietokanta