Kissan matolääke

Mitä sisäloisia kissoilla esiintyy?

Yleisimmät sisäloiset suomalaisilla kissoilla ovat suolinkaiset (Toxocara cati) ja kissan heisimadot (Taenia taeniaformis). Raakaa järvikalaa syövä kissa voi saada suolistoonsa leveän heisimadon eli lapamadon. Ekinokokkiheisimatoja tavataan muualla Euroopassa ja tämä on otettava huomioon tuontikissoja tai ulkomailla näyttelyissä käyviä kissoja madotettaessa.

Suolinkainen on sukkulamatoihin kuuluva ohutsuolessa elävä, 3–15 cm mittainen, spagettia muistuttava sisäloinen. Kissan heisimadot kuuluvat kapeisiin heisimatoihin ja ne voivat olla pituudeltaan useita kymmeniä senttimetrejä. Ne elävät niin ikään ohutsuolessa, mutta ovat muodoltaan jaokkeellisia. Riisinjyvää muistuttavia jaokkeita voidaan havaita kissan ulosteessa, makuupaikoilla tai turkissa peräaukon lähettyvillä.

Miten sisäloiset tarttuvat kissaan?

Kissan sisäloistartunta on tavallisesti peräsin maaperästä, syödyistä jyrsijöistä tai raa’asta järvikalasta. Sisätiloissa elävillä ja pelkästään kypsää ruokaa syövillä kissoilla sisäloistartunta onkin melko epätodennäköinen. Kissanpennut voivat saada suolinkaistartunnan emoltaan maidosta imetyksen yhteydessä.

Mitä oireita sisäloiset aiheuttavat kissalle?

Terveellä kissalla on kirkkaat silmät, puhtaat sieraimet ja korvat sekä takuton turkki. Poikkeavat merkit näissä, kuten erite silmissä, takkuinen turkki sekä vatsan pömpötys voivat kertoa sisäloistartunnasta. Oireena voi olla myös oksentelua, yskää, ummetusta ja ripulia. Aikuisella kissalla sisäloiset voivat olla jopa oireettomia.

Eniten ongelmissa sisäloisten kanssa ovat kissanpennut, joilla loistartunnan oireena esiintyy ruokahaluttomuutta, laihtumista, iho-oireita ja yleistilan heikkenemistä. Madot voivat myös aiheuttaa suolistoon vaarallisen tukoksen.

Kuinka usein aikuinen kissa pitäisi madottaa?

Aikuisen kissan sisäloishäädön tarve riippuu kissan elintavoista ja elinympäristöstä. Ulkona vapaasti liikkuvalla ja jyrsijöitä metsästävällä kissalla loishäätö voi olla tarpeen jopa kuukausittain laajakirjoisella, suolinkaisiin ja heisimatoihin tehoavalla lääkkeellä, koska kissa altistuu jatkuvasti loisille jyrsijöitä syödessään.  Matolääkkeet ovat hyvin siedettyjä, joten tiheästä madotuksesta ei ole kissalle haittaa. 

Myös näyttelykissoilla tai ulkomailla matkustavilla kissoilla on suurempi riski sisäloisiin. Loishäädön tarpeesta kannattaa keskustella eläinlääkärin kanssa.

Aikuisella, kypsää valmisruokaa syövällä kissalla sisäloistartunta on epätodennäköinen. Tartunta on kuitenkin mahdollinen esimerkiksi omistajan kengänpohjien mukana sisätiloihin kantautuvista loisista. Kissan sisäloiset voivat aiheuttaa terveyshaittoja myös ihmiselle, joten sisäkissan loishäätötarve on hyvä tutkia ulostenäytteen perusteella vuosittain. Eläinlääkäri määrittää näytteen perusteella, tarvitseeko kissa sisäloishäätöä ollenkaan, riittääkö kapeakirjoinen vain suolinkaisiin tehoava matolääke vai tarvitaanko mahdollisesti laajakirjoisempaa lääkitystä.

Niin sisä- kun ulkokissatkin tarvitsevat säännöllisiä rokotuksia. Rokotteesta saadaan paras mahdollinen hyöty, kun loiset eivät ole heikentämässä tehoa. Sisäloishäätö kannattaakin antaa 1–2 viikkoa ennen rokotusta.

Milloin kissaemo pitäisi madottaa?

Kissaemojen madotus on tärkeää pentujen suolinkaistartuntojen ehkäisemiseksi. Suolinkaisen lepomuodot voivat elää vuosikausia piilevinä kissaemon elimistössä, jossa ne aktivoituvat tiineyden aikana. Kissanpentu saa suolinkaistartunnan emoltaan maidon välityksellä ja pienelle pennulle nämä loiset voivat olla kohtalokkaita. Kissaemo tulisi madottaa jo ennen astutusta ja pentujen syntymän jälkeen aina yhtä aikaa pentujen kanssa.

Milloin kissanpennun madotus pitäisi aloittaa?

Kissanpentujen madotus aloitetaan kolmen viikon iässä ja sitä jatketaan kahden viikon välein luovutusikään saakka sekä luovutuksen jälkeen vielä kahden viikon välein 16 viikon ikään saakka.  Luovutusikä on vähintään 12 viikkoa, mutta kissaliiton suosituksen mukaan 14 viikkoa. Sisäloislääkkeet eivät tehoa suolinkaisten toukkamuotoihin, joita pennut saavat emoltaan maidon mukana. Suolinkaisten aikuisiin muotoihin lääkkeet sen sijaan tehoavat hyvin ja tiheällä sisäloislääkityksellä pyritäänkin tuhoamaan nämä kissanpennuille hengenvaaralliset madot.

Kissanpentujen sisäloishäätö annetaan vielä 1–2 viikkoa ennen rokotuksia, jotta mahdolliset loiset eivät heikentäisi rokotteen tehoa.

Jos kissaemon sisäloishäädöstä ei ole tietoa etenkin, jos kissa on vapaasti ulkona liikkuva, pitäisi kissanpentujen madotusta jatkaa vielä kuukausittain puolen vuoden ikäiseksi asti. Tämän jälkeen pennun / nuoren kissan madotus suunnitellaan yksilöllisesti ulostenäytteiden avulla elinympäristön ja elintapojen mukaan.

Voivatko kissan sisäloiset tarttua ihmiseen?

Suolinkaistartunta kissasta ihmiseen on mahdollista, jos suolinkaisen munia pääsee ihmisen elimistöön suun kautta. Vaeltavat toukkamuodot voivat aiheuttaa terveyshaittoja ihmiselle. Esimerkiksi lapsi voi saada suolinkaistartunnan hiekkalaatikolta maistellessaan hiekkaa, jossa on kissan ulosteita.

Ulkomailta peräisin olevat ekinokokkiheisimadot voivat myös tarttua ihmisen aiheuttaen vakavia oireita. Suomeen tulevien kissojen säädökset heisimatojen häätöön löytyvät Ruokaviraston sivuilta:

https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/tuonti-ja-vienti/eu-maat-norja-ja-sveitsi/elaimet/koirat-kissat-ja-fretit/

Miten kissan sisäloisia voi ennaltaehkäistä?

Sisäloistartuntoja voidaan ehkäistä hyvällä hygienialla. Kissojen ulosteet siivotaan mahdollisimman pikaisesti pois, eikä kissoja päästetä pihojen hiekkalaatikoille eikä muille lasten leikkipaikoille. Sisäloislääkitys kissan elinympäristön, elintapojen ja elämäntilanteen mukaan on tärkeässä roolissa.

Millaisia matolääkkeitä kissoille on saatavilla?

Lääkkeen antaminen kissalle voi olla joskus haasteellista. Tablettien antamiseen voi käyttää apuna esimerkiksi Easypill-makupalaa tai tablettiruiskua. Jos tablettien antaminen ei kuitenkaan onnistu, voi sisäloisten häätöön kokeilla suun kautta annettavaa oraalipastaa, rakeita tai kissan iholle laitettavaa paikallisvaleluliuosta.

Oireettomille sisäkissoille voi riittää matolääkitys ainoastaan sukkulamatoihin kuuluvia suolinkaisia vastaan. Mirrix® oraalipasta sopii niin pennuille kuin aikuisillekin kissoille, myös tiineyden aikana.

Vapaasti ulkoilevat ja metsästävät kissat on hyvä lääkitä valmisteella, joka tehoaa sekä sukkula- että heisimatoihin. Tällaisia laajakirjoisia matolääkkeitä ovat oraalipasta Flubenol® sekä tablettimuotoisena Drontal®, Cazitel® ja Anthelmin®. Axilur® -valmistetta löytyy tabletteina tai rakeina. Dronspot® on paikallisvaleluliuos. Sopivuuden pennuille sekä tiineyden ja imetyksen aikana voit tarkistaa alla olevasta taulukosta.

Jos kissa on syönyt raakaa järvikalaa ja saanut leveän heisimadon eli lapamadon, tehoava lääkitys on Droncit®-valmiste. Hoidon voi tehdä aina, kun epäilee lapamatotartuntaa.

Lähteet

evidensia.fi

omaeläinklinikka.fi

Kissaliitto

Saarinen K, Puominen J.  Kissojen suolistoloiset Suomessa: prevalenssit, riskitekijät ja matolääkkeiden käyttötottumukset.