Närästyslääke

Mitä pitkävaikutteiset närästyslääkkeet ovat?

Pitkävaikutteisia närästyslääkkeitä ovat H2-salpaajat eli histamiini H2-reseptorin salpaajat ja PPI-lääkkeet eli protonipumpun estäjät (Proton Pump Inhibitor). H2-salpaajat ja protonipumpun estäjät vähentävät mahahapon eritystä.

H2-salpaajat estävät mahalaukussa solujen suolahapon eritystä stimuloivia histamiini H2-reseptoreja. Protonipumpun estäjät puolestaan vaikuttavat suoraan solujen happopumppuhin estämällä suolahapon eritystä.

Mitä pitkävaikutteisia närästyslääkkeitä on saatavilla?

H2-salpaajia on nykyään markkinoilla enää vain vähän. Itsehoitovalmisteena löytyy vielä famotiidinia sisältävä Pepcid®, joka on nielaistava tabletti. Toista H2-salpaajaa, ranitidiinia, saa enää vain reseptillä erityisluvallisena valmisteena. H2-salpaajien huonona puolena on, että elimistö voi pitempiaikaisessa käytössä tottua niihin, eivätkä ne enää tehoa.

Markkinoilla olevia protonipumpun estäjiä eli PPI-lääkkeitä ovat omepratsoli, esomepratsoli, lansopratsoli, pantopratsoli ja rabepratsoli. Näiden vaikutusperiaate on sama. Itsehoidossa PPI-lääkkeitä voi käyttää yhtäjaksoisesti enintään kahden viikon ajan.

Miten ja milloin pitkävaikutteiset närästyslääkkeet otetaan?

H2-salpaaja voidaan ottaa 1–2 kertaa päivässä. Jos närästysoireita on odotettavissa ruokailun jälkeen, lääke otetaan tunti ennen ruokailua. Yöllisiä närästysoireita lievittämään lääke otetaan tuntia ennen iltaruokaa. Tabletit niellään kokonaisina.

PPI-lääkkeet otetaan itsehoidossa kerran vuorokaudessa. Ruokailu hidastaa ja heikentää joidenkin PPI-lääkkeiden (esomepratsoli, lansopratsoli ja pantopratsoli) imeytymistä, joten nämä lääkkeet otetaan tyhjään vatsaan 30–60 minuuttia ennen ruokailua. Omepratsoli ja rabepratsoli voidaan ottaa ruokailuista riippumatta. PPI-lääkkeet eivät kestä mahahappoja, joten ne ovat lääkemuodoltaan enterotabletteja tai enterokapseleita. Enterovalmisteet on päällystetty niin, että ne liukenevat ja imeytyvät vasta ohutsuolessa. Tämän vuoksi on tärkeää, että valmisteet nielaistaan kokonaisina. Joidenkin kapselimuotoisten valmisteiden sisällä on enterorakeita, joten kapselit voidaan avata ja rakeet niellään pureskelematta. Varmista oikea lääkkeen ottotapa ja ajankohta, jotta saat siitä parhaan hyödyn.

Milloin pitkävaikutteisia närästyslääkkeitä ei saa käyttää?

Itsehoidossa käytettävien pitkävaikutteisten närästyslääkkeiden vasta-aiheena on lähinnä yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai apuaineille. On kuitenkin huomioitava, että nämä lääkkeet voivat vaikuttaa muiden lääkeaineiden imeytymiseen. Myös yhteisvaikutuksia on joidenkin lääkkeiden kanssa. Kerrothan siis aina lääkärille ja apteekkihenkilökunnalle muista käyttämistäsi lääkkeistä.

Mitkä ovat pitkävaikutteisten närästyslääkkeiden haittavaikutukset?

Pitkävaikutteiset närästyslääkkeet eivät yleensä aiheuta juurikaan haittavaikutuksia lyhytaikaisessa käytössä. Joskus voi kuitenkin esiintyä päänsärkyä ja ruuansulatuskanavan oireita kuten pahoinvointia, ummetusta, ripulia ja ilmavaivoja.

Pitkävaikutteiset närästyslääkkeet voivat aiheuttaa pitempiaikaisen käytön jälkeen niin sanotun feedbackilmiön eli mahahapon erityksen lisääntymisen ja oireiden pahenemisen lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen. Lääkärin määräämä pitkäaikainen käyttö kannattaakin siis lopettaa vähitellen lääkärin ohjeen mukaan.

Milloin närästyksen takia pitäisi hakeutua lääkäriin?

Lääkärin vastaanotolle on syytä hakeutua seuraavissa tilanteissa:

• närästys palaa enintään kahden viikon itsehoitojakson jälkeen
• närästysoireet pitkittyvät
• itsehoito ei auta
• vatsan ja rinnan alueella esiintyy muitakin kipuja
• oireena on myös nielemisvaikeuksia, oksentelua ja laihtumista
• äkillinen kipu rintalastan alla

Lähteet

Terveysportti 2022

Duodecim lääketietokanta

Käypä hoito suositus: Ylävatsavaivat ja refluksioireet